Päähän tulee kummia ideoita, ei ollenkaan vakavia eikä ollenkaan kunniallisia ja uskottavia.Ruudut tuntuu pieniltä vankilaselleiltä johon en saa tungetuksi tarinani päähenkilöitä. Nehän elävät ja liikkuvat ja ovat silmien edessä eläviä. Miten sellaista saa kutistettua?
Paperille mahtuu vain pieniä olentoja.
Haluan tehdä kunnioitettavaa sarjakuvaa, syvävireistä ja kaunista. Dramaattinen rakkaustarina munkin ja noidan välillä muuttu sitä piirtäessä onnettomaksi toukaksi, joka rakastaa platonisesti pientä vihreää suolakurkkua.
Tarhassa oli itsestään selvyys että piipersi pieniä kirjoja ja teki hupsuja sarjakuvia . Se oli ihanaa ja helppoa, eikä ne olleet mitään maailman hienoimpia mutta se ei haitannut! Edelleen se sama tarhaikäinen on tallella. Se tulee esiin kun piirrän. Olen alkanut epäillä, että en taida osatakaan piirtää aikuis-minälläni (se on liian estoinen ja pessimistinen)...
Aikuinen miettii miltä näyttää, tuleeko tyylikäs, onko anatomisesti oikein.
Tuli tuosta vankilasta mieleen, että voisi olla joskus vaihteeksi mielenkiintoista tehdä sarjakuvaa tosi vanhanaikaisesti erottamalla kuvan ja tekstin erilleen. Vähän kuin lastenkirjoissa on välillä kuva selittämässä tekstiä, olisikin päinvastoin kuvasarjaa ja pieni teksti selittämässä.
VastaaPoistaSilloin voisi alkaa piirtämään vaan koko paperille sen verran mitä siihen nyt tulee ja lopuksi rustaa pätkän tekstiä ohjeistamaan tekijän järjenjuoksua. Sitten seuraava taas höllästi sen jatkoksi.
Mutta jokatapauksessa tuon alemman värit on ihanat ja siinäkin nuo tekstit tuo kivan lisän. Label-tekstit on aina kivoja.
Tosi söpöä ja Esan idea kuvasarjasta ja pikkuisesta tekstinpätkästä kuulostaa hyvältä. Meinaan et silloin ei tukeutuis niin paljoa siihen et tekstistä ymmärtää. Jääpähän lukijalle kuvien tulkintapuoli.
VastaaPoistaItselläkin tuntuu välillä et aina taantuu takas lapseks.
tekstin vanhanaikainen sijoittelu mahdollistaisi myös tilavamman ruudun, ei olisi niin paljon tungettuna samaan. Puhekuplat tuntuvat vievän kauhiasti tilaa, varsinkin jos hahmot eivät ole aki kaurismäkeläisiä yhden sanan sankareita. hieno idea.
VastaaPoistatoteutukseen!
lapseksi taantuminen on tavallaan hauskaa.
yhdyn itsekin tuohon Esan ideaan, tämmöinen pitäisi saada toteutukseen. Yhteisenä jatkiksena kenties?
VastaaPoistaPoupau, saanko laittaa suolakurkun ja matosen koneelleni taustakuvaksi? Piristäisi päivääni aina kummasti kummalla traagisuudellaan! :3