Varastin itselleni aikaa ja piirsin pitkästä aikaa sarjakuvaa... inspiraatio lähti perjantaisista pippaloista joissa olin ja luin Imagine FX-lehteä. Kyseessä on fantasia- ja scifitaiteeseen keskittynyt varsin mainio lehti. Selailin lehteä pikku hiprakassa ja ajattelin "Perkele kyllä minäkin pystyn samaan!!". Lopputuloksena syntyi melankolista kakkaa. Tykkään kovasti naisen ensimmäisestä kasvokuvasta, minusta se vangitsee katseessaan jotain.
Tällä hetkellä ärsyttää kovasti itsessä ja muissa ihmisissä se potentiaali, joka syystä tai toisesta joutuu poljetuksi. Mitä kaikkea siinä menettääkään? Odotan kovasti sarjakuvatyöpajan alkua, jonka avulla itselle voisi syntyä jonkinmoinen rutiini piirtämiseen.
Päätin myös, että vaikka Imagine FX-lehti maksaa hampaat suusta niin pari sellaista lehteä on pakko saada nurkkiin pyörimään.
Niin vangitseekin. Ja runokin. Muutenkin.
VastaaPoistaTulee mieleen hieman luupäät-piirtäjän tyyli... Ja sitten taas jotain aivan muuta -sellaista joka liikahduttaa.
Se ei lakkaa ihmetyttämästä miten persoonallisesti ihmiset piirtää, ettei toisen tyyliä voi omia (korkeintaan jäljitellä) vaan jokaisen uniikki jälki syntyy ja muokkautuu itsekseen. Kukaan ei osaa piirtää niin kuin sinä, ei koskaan. Aika kaunista. Niin kuin sormenjälki.